Background

Vintage Troublen pyörteissä

Vintage Trouble järjestää sirkuksen The Circukseen. Yhtyeen laulusolisti Ty Taylor on energinen ja karismaattinen keulakuva, joka ottaa yleisön pauloihinsa.

  

The Circuksen eteen on kertynyt pieni jono ennen ovien avaamista. Sisällä klubin
hämärässä tunnelma on odottava. Punaiset spottivalot laskeutuvat
esiintymislavalle, ja Vintage Troublen logo koreilee pyöreänä takaseinällä. Kun
lämmittelijä, brittiläinen Slydigs, astelee lavalle, soitto tuntuu. Ei välttämättä niin
sanotusti sydämessä, vaan volyymin jyskeen tuntee rintalastassa. Slydigs
vakuuttaa tukevan riffirockin taitajana, ja setin edetessä hitaammat numerot
taustalauluineen tuovat bändin melodiantajun esille.  
 

Lämmittelijän jälkeen odottavan aika kulkee mukavasti soul- ja bluesklassikoita
kuunnellessa. Siis juuri sitä musiikkia, josta Vintage Trouble ammentaa
vaikutteensa. Onko nimi enne? Vintage Troublea mainostetaan retrobändinä.
Sekä musiikista että yhtyeen ulkoisesta olemuksesta kuuluu ja näkyy kiinnostus
50- ja 60-lukujen soul-, blues- ja rockmusiikkiin.
 

Paradoksaalista kyllä, Vintage Troublea kehutaan siksi, että se on tuonut uutta
ilmaisua nykyiseen blues- ja soulkenttään. Laulusolisti Ty Taylor on ottanut oppia
Sam Cooken ja Otis Reddingin lava- ja laulumaneereista. Kyse ei siis
todellakaan ole tuoreesta ideasta, eikä Vintage Trouble ole keksinyt pyörää
uudelleen. Yhtyeen uutuudenviehätys piilee siinä, että se poikkeaa lukuisista
bluesin saralla puurtavista bändeistä, jotka pohjaavat ammattimaiseen soittoon
ja laatuun, mutta kuitenkin uppoavat tasaiseen ja persoonattomaan massaan.  
 

Kun Vintage Troublen on aika aloittaa, noin 1 500 katsojaa vetävä The Circus on
käytännöllisesti katsoen täynnä. Lavan valot vaihtuvat punaisesta harmaaksi, ja
harmaaseen sonnustautunut Vintage Trouble nousee lavalle. "Bomb Shelter
Sessions" -levyn "Nobody Told Me" käynnistyy. Moderni soul muistuttaa hieman
Robert Crayn soulbluesia. Se soi kevyenä, ja volyymit ovat kohdillaan. Rumpalin
vispiläkomppi on mukavan pehmeää kuunneltavaa raskaamman lämmittelijän
jälkeen.


Seuraavaksi tulee "Blues Hand Me Down", ja samalla volyymitaso nousee
huomattavasti. Komea hitti antaa aihetta odottaa lisää.
 

Ty Taylor on bändin moottori, sydän ja ehdoton keulakuva. Se tulee selväksi
ensimmäisistä sekunneista alkaen. Suhteellisen tuore yhtye, joka on perustettu
vuonna 2010, on löytänyt nopeasti tien suuren yleisön tietoisuuteen. Lyhyen
uransa aikana Vintage Trouble on ehtinyt kasvattaa mainettaan tehokkaasti.
Kalifornialaisyhtye on kertaalleen ottanut myös suomalaiset haltuunsa: AC/DC:n
lämmittelijänä menneenä kesänä Hämeenlinnassa.
 

The Circuksessa tunnetaan bändi, ja yleisö laulaa mukana. Ja Taylor laulattaa.
"Run Baby Run" villitsee, ja Taylor villiintyy entisestään. Taylorista uhkuu
lavakarismaa, ja välillä laulaja tanssii vauhdikkaasti.  
 

Katselijat Taylor ottaa omakseen. On selvää, että Taylor nauttii esiintymisestä.
Energia ei lopu, päinvastoin illan edetessä Taylorin vimma vain kasvaa.
Laulusolisti katoaa useaan otteeseen katsomon puolelle. Taylor sukeltaa
ihmismassan sekaan ja matkaa takaisin lavalle ilmateitse käsien kannattelemana.

Taylor haluaa muuttaa The Circuksen juke jointiksi. Ja siinä hän onnistuu. "Juke
Joint" on illan esityksistä lähimpänä rhythm and bluesia, ja tyyli istuu hienosti
yhtyeen käsiin.
 

Vintage Trouble on Ty Taylorin bändi, juuri hän loistaa kirkkaimmassa
valokeilassa. Taitava kitaristi Nalle Colt, basisti Rick Barrio Dill ja rumpali
Richard Danielson hoitavat työnsä moitteettomasti Taylorin taustalla. Kaikki
myös osallistuvat taustalauluun, mikä tuo lisää elävyyttä musiikkiin.
 

Dillin bassotyöskentely on mielenkiintoista, mutta bassosoundi jää hetkittäin
harmillisesti arvailujen varaan. Johtuneeko soundi tilan akustiikasta vai
volyymistä, mutta soundi puuroutuu ikävästi. Nalle Coltin pedaalista löytyy
Leslie-kaappia muistuttava soundi, joka tuplaa kertosäkeen mainiosti useassa
kappaleessa.
 

Ilta paljastaa Vintage Troublen monipuolisuuden. Yhtye mainostaa itseään
bluesbändinä, toki soulia unohtamatta. Kolme levyä julkaissutta Vintage Troublea
on kuitenkin turha lokeroida ja rajata tiettyyn genreen, sillä siitä löytyy
vivahdetta rockiin, raskaampaankin rockiin ja yhtä lailla poppiin. Hetkittäin
Taylorin laulussa kuultaa Lenny Kravitzin poprock lävitse.
 

Encore on antelias. Vintage Trouble soittaa kolme kappaletta, jonka jälkeen
kvartetti ei katoa tavalliseen tapaan takahuoneeseen. Matka jatkuu aulaan,
jossa energinen livebändi jatkaa maailmanvalloitusta tiskin takaa. Vintage
Troublen jäsenet juttelevat faneilleen leppoisasti ja myyvät samalla t-paitoja ja
levyjään, joita on saatavilla myös vinyyleinä.


Blues-Finland.com 24.11.2015
 

LarkkuPOrtMets-me.jpg

Larissa Raudas

© Larissa Raudas 2019. Kaikki oikeudet pidätetään.